Pitkästä aikaan näppäimistön takana ja oikeesti voi jotain kirjoitellakin.

Kesä kului päällisin puolin opinnäytetyön merkeissä vähäisin treenailun. Nyt kun työ on kansissa voi keskittyä taas enemmän koiraelämäänkin.

Takapakkina kuitenkin tilanteessa on se, että Ressulla on välilevytyrä ja nyt sairaslomalla hyvin pitkän jakson. Toivomme, että toipuisi ilman leikkauksia.

Lenni pääsi eilen Ressun sairastamisen vuoksi treenailemaan Lempäälään ja kyllähän sitä ohjaaja joutui laittamaan tossua toisen eteen kun pappa pääs vauhtiin. Tarvii myöntää, että tunne oli mahtava vaikka oma ohjaus on ruosteessa. Tökkivää menoa kun se oleellisin asia jumitti radalla eli liikkuminen. Edelleen kaahotan kiireellä paikkaan x, jossa jarrut pohjaan, sen sijaan että kaarteet, käännökset ohjaisi sujuvalla liikkeellä.

Jihaa! Sitä on nyt sitten saatu se ensimmäinen tulos virallisista kisoista, joka ei ole hylätty. Ja olipa jopa puhdas ratakin. (Jos aika virhettä ei lasketa)

Ensimmäinen rata:

Ensimmäisellä radalla sain Ressun paremmin lähdöstä mukaan kuin toisella radalla. Kuitenkin puomilta lähdettäessä ei luultavasti saatu tarpeeksi etenevää liikettä, että olisin saanut hyppäämään pituuden vaan sen kohdalla suoritettiin läpi juoksu. Poimin koiran loppujen lopuksi pujottelulla kainaloon, koska nuuski sen verran paljon maata ja ei keskittynyt pujotteluun. Eli helpompi ratkaisu kuin jäädä tahkomaan uudelleen ja uudelleen esteen suorittamista.

Toisella radalla lähtö oli vaikeampi eli en meinannut saada koiraa mukaan lähdöstä. Paikoitellen näköjään sain alussakin liikkeelle, mutta hyvin paljon se kuono meni maata pitkin. Selkeästi tarvisi saada sitä oman liikkeen sujuvuutta lisää radalla. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen suoritukseen koska kaikki esteet suoritettiin oikein vaikka mieleen ensimmäisenä tulikin se, että on liikkeellä vanhan diesel auton kanssa joka lämpenee vasta hetken päästä. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.

Siirryttäessä kesäelämään ja kun kesän projektina tällä hetkellä on "vain" opinnäytetyö niin jos sitä saisi taas aktivoiduttua treeniblogin ylläpidossakin.  (Niinhän sitä luulisi)

Talven treenailtiin Männistön Päivin luotsauksessa Lempäälässä ja Ressun kanssa käytiin läpi niitä vuoristoradan huippu ja pohja kohtia. Talveen on mahtunut taukoa ohjaajan ja koirien sairastelun vuoksi (kennelyskä). Lenni harrastelee pappa-agilityä mielenvirikkeenää. Kisaamaan suunnistetaan seuraavan kerran sunnuntaina E-HKK:n kisoihin Ressun kanssa.

Kesällä piipahdetaan joissain koulutuksissa ja treenailut ovat varmaan hyvin pitkälle takapihan esteharjoittelua: hyppytekniikkaa, pujottelua, puomin kontaktia.

Ja sitten ihan yksi "inside"-kommentti: Martsu se on kumma tää myyräongelma kun ei niistä vaan pääse eroon ;o)

"LEIKI, ETTÄ OLET INHIMILLINEN - Jätä täydellisyyden tavoitteleminen muiden huoleksi. Tyydy olemaan omaitsesi - pysyt paljon rennonpana." ~Paul Wilson~

Olipa kerran pieni aktiivinen koiraharrastaja. Jonkun aikaa harrastaneena sai kaverin, jonka kanssa jakaa mietteitä koulutusasioista ja tavoitteista. Sai jopa tiukkoja ja suorasanaisia ohjeita nyökyttelyn sijaan. Ja oli iloinen saamistaan neuvoista.

Tuli eräs kevät, yhtäkkiä tämä kaveri lakkasi moikkaamasta ja puhumasta. Oli kuin pikku koiraharrastajaa ei olisi ollut olemassakaan. Pikku koiraharrastaja kuuli kaverin saaneen uuden koiran ja oli iloinen kaverin puolesta, koska tiesi hänen kauan haaveilleen asiasta. Kuitenkin tämän uuden koiran lähtökohdista hän oli saanut virheellisen käsityksen, mutta onneksi vain kerran siitä ääneen mainitsi ja paikalla ollut viisaampi osasi asian oikean laidan kertoa.

Kesän jälkeen saapui syksy ja pikku koiraharrastaja sai kuulla kuinka kateellinen hän on kaverinsa uudesta koirasta. Koitti sitten mitä tahansa asioita neuvotella, kysellä tai hoitaa aktiivisena koiraharrastajana kääntyi ne kaikki muotoon "mustamaalaus", "painostus ulos seurasta". Loppujen lopuksi tilanne muuttui pikku harrastajalle niin raskaaksi, että edessä oli seuran vaihtaminen. Maine kuitenkin kiiri edellä ja ei ollutkaan helppoa päästä muualle kun otsassa oli leima "ongelmallinen".

Kuitenkin tällä tapahtuma sarjalla oli kauas kantoiset seuraukset sillä vielä nyt vuosien päästä tämä asioiden kääntyminen katolleen tulee pikku koiraharrastajalle vastaan. Sillä hänhän on iso paha kateellinen ihminen, jonka elämäntyö on pilata toisen ihmisen harrastus. Katkeroitunut pikku koiraharrastaja myöntää, että on avannut sanaisen arkkunsa tapahtumien johdosta. Varmaan on hoitanutkin asiat jossain välissä väärin. Mutta koska voidaan menneiden asioiden olla menneitä? Tässäkin tapauksessa vain kaksi persoonaa ei lopulta mahtuneet samaan yhdistykseen. Toisesta vain tehtiin se syntipukki. Onneksi pikku koiraharrastajalle jäi aktiiviajan ystävät, jotka ymmärtävät että hänkin on vain ihminen.

**************************************************************************************

Tämä vain siksi, että joskus asioista on kiva huutaa se toinenkin puoli esille. Aktiivi joutuu aina hampaisiin ja minä ainakin pystyn myöntämään, että olen aktiiviurani aikana tehnyt virheitä ja varmasti niitä tulen tulevaisuudessakin tekemään.

Kiireinen ihminen ei ole ehtinyt pitämään minkäänlaista kirjanpitoa tässä ikuisuuksiin, mutta jos tässä taas vetreentyisi.

Ressu:

Ressun kanssa ollaan käyty säännöllisesti kouluttautumassa Lempäälässä. Silloin tällöin palaten epätoivoisena tuleeko tästä mitään ja toisilla kerroilla riemusta pomppien kun jossain ollaan onnistuttu loistavasta.

Tammikuussa käytiin Eckerössä kisailemassa ja saimme kasan hyllyjä plakkariin.  Epävirallisissa oltiin viikonloppuna.

Selkeästi ei kestä virheitä radalla. Renkaan kanssa tarvii tehdä edelleen töitä, sekä pujottelun sisään menoissa. Liikkeessä ne vaan ei toimi.
Koomisinta tilanteessa on se, että treeneissä keinulla arastellaan ja möllikisoissa se tehdään lentoversiona sekä toiston jälkeen normaalisti. Kuten putket. Kyllä niihin kisoissa irrotaan, mutta treeneissä " hui ei tuonne voi mennä"

Eli jatkamme pienen pään aivoilujen mietintää.

Lennin kanssa ollaa silloin tällöin viriketreenailtu ja möllikisoissakin piipahdettu. Löytyy virtaa ja menoa koirasta. Kyllä se ukko vaan on mahtava koira.

Tietenkin sitä perinteisesti olis pentukuumettakin ilmassa (Edelleenkään en edes suunnittele oikeaa koiraa vaan kyllä se pysyy beaglessä ;o) ). Kuitenkin toteutuminen tälle haaveelle katsotaan sitten kun / jos joskus työllistyisi ihan palkalliseenkin työhön.

Ja todisteaineisto siitä kuinka surkeasti minä Ressua ohjaan ;o)